thanksgiving

Nyt on koettu yks jenkkijuhla lisää, nimittäin thanksgiving eli kiitospäivä. Postaus tulee vähän myöhässä, sillä elämä täällä on taas niin kiireistä, että ei kummemin oo aikaa kirjotella blogia. Thanksgiving loma alkoi 22. marraskuuta, ja kouluun palasin 2. joulukuuta, eli ihan kivan mittainen loma oli. Mun loma alkoi siis viime postauksessa jo mainitsemalla State Championship pelillä. Sunnuntaiksi oltiin sovittu tapaaminen meidän alueen AFS-vaihtareiden kanssa, joten hostäiti heitti mut Oronoon albanialaisen Emin luokse. Ihan kaikki ei päässyt tulemaan, mutta meitä oli siellä melkein 20 vaihtaria sekä Emin hostsisko. Kateltiin leffoja, pelattiin pingistä ja lautapelejä, ja muuten vaan juteltiin ja vaihdettiin kokemuksia meidän vaihtovuosista tähän mennessä. Käytiin myos lounaalla The Family Dog nimisessä ravintolassa. Musta oli jotenkin tosi söpöä kuinka me muut istuttiin sisällä syömässä, ja brasilialainen Debora oli varmaan puoli tuntia yksin joenrannassa tutkimassa jäätä, koska ei oo ennen nähnyt sitä luonnossa. On niin hassua kuvitella, miten jotkut ei oo koskaan nähnyt lunta tai jäätä, ja on siitä niin innoissaan! Päivä oli tosi kiva, ja oli ihana päästä juttelemaan sellasten ihmisten kanssa, jotka on samassa tilanteessa ja todellakin ymmärtää miltä susta tuntuu.

Maanantaina mulla oli päivällä parin tunnin koristreenit. Illalla lähdettiin Ellien ja Alexin kanssa Bangoriin. Mentiin leffaan katsomaan Catching Fire, mutta sitä ennen käytiin vähän pyörimässä kaupoissa, vaikkei mitään ostettukkaan. Meidän leffan oli tarkotus alkaa kahdeksalta, oltiin paikalla muutamaa minuuttia vaille, ostettiin liput ja suunnattiin saliin. Ihmeteltiin miks leffa oli jo pyörimässä, vaikka kello oli vasta vähän vaille kahdeksan, mutta ajateltiin että se oli vasta alkanut, ja hipsittiin koko salin poikki tyhjille paikoille. Leffa tuntu jotenkin tosi lyhyeltä ja kesti vain joku puoltoista tuntia. Muutenkin oltiin välillä ihan pihalla, eikä älytty joitakin kohtia, eikä leffan loppua. Kun päästiin salista ulos, katottiin vähän tarkemmin sitä salin kylttiä, ja huomattiin että oltiin menty seitsemältä alkaneeseen leffaan... Täällä kukaan ei oo tarkistamassa sun leffalippua sen oston jälkeen, eikä sulla oo määrättyä paikkaa salissa, vaan voit menna istumaan mihin haluat. Eli perjaatteessa lipunoston jälkeen voit mihin leffaan haluat. Meitä ärsytti ihan sikana, sillä oltiin ootettu niin innolla tän leffan näkemistä, ja sitten tosiaan missattiin siitä noin tunnin verran, jonka takia vähän koko leffa meni ohi. Kotimatkalla kuitenkin naureskeltiin asialle, kun mietittiin mitä muut ihmiset on oikeen ajatelleet, kun kolme idioottia tulee leffaan tunti sen alkamisen jälkeen. Oon lähiaikoina menossa kattomaan tän leffan uudestaan Taylorin kanssa, sillä haluun tietää mitä sen ekan tunnin aikana tapahtui....

Tiistaina kun heräsin, olin vähän järkyttynyt, sillä ensilumi oli satanut. En oikeen tiiä vielä haluaisinko lunta jo vai en, sillä perjaatteessa vihaan talvea ja kylmää, mutta pikkuhiljaa alkaa syksy jo kyllästyttämään. Kaikki muut täällä oottaa lunta jo ihan innoissaan, ja kaikki joulujutut on jo täydessä vauhdissa. Monilla pihoilla näkyy joulukoristeita ja jouluvaloja, ja melkein kaikki on hakenut kuusen sisälle. Tuntuu että thanksgiving oli sellasta aikaa, että perheet yhdessä laittaa joulukoristeet kuntoon. Musta tää on tosi hassua, sillä oon tottunut Suomessa siihen, että joulukoristeet ja kuusi ilmestyy sisälle ehkä korkeintaan viikko ennen joulua, joskus jopa vasta muutamaa päivää ennen. Joulukoristeet on täällä muutenkin tosi yliampuvia; talot on ihan täynnä jouluvaloja, ja oon muutamalta pihalta bongannut esim sellasia isoja puhallettavia joulupukkeja tai poroja. Päivällä mulla oli taas treenit, ja treenien jälkeen pakkailin vähän mun kamoja thanksgivingia varten. Illalla mentiin kiinalaiseen syömään hostäitin, mun aluevalvojan, ja hänen vaimon kanssa. 

Seuraavana aamuna lähdettiin viettämään thanksgivingia Pennsylvaniaan hostiskän vanhempien luokse. Thanksgiving on perhejuhla, ja monet matkustaa pitkiäkin matkoja viettämään tätä juhlapyhää perheen kanssa. Herätyskello soi jo 4:14, ja hetken torkutuksen jälkeen nousin ylös puoli viiden maissa, sillä meidän oli tarkotus lähteä matkaan kuudelta ja jälleen kerran olin jättänyt pakkauksen vähän viime tinkaan. Oltiin kuitenkin kaikki vähän aikataulusta myöhässä, ja päästiin tien päälle puoltoista tuntia myöhässä, puoli kahdeksalta. Eilisestä lumesta ei ollut enää tietoakaan, sillä sää oli lämminnyt tosi paljon. Meidän lähtiessä lämpomittari näytti vähän yli kymmentä astetta, mutta matkan aikana se nousi parhaimmillaan 18 asteeseen. Matka Eastoniin, Pennsylvaniaan, kesti pysähdyksineen noin 11,5 tuntia. Matka meni kuitenkin tosi nopeasti, sillä nukuin melkein koko ajan. Muutamissa uusissa osavaltioissa tuli käytyä, sillä meidän reitillä oli New Hampshire, Massachusetts, Connecticut, sekä New York. Melkein koko keskiviikko meni siis matkustamiseen, mutta vietettiin Pennsylvaniassa torstai, perjantai ja lauantai, ja sunnuntai kului taas matkustaessa takaisin kotiin. Hostiskän vanhemmat asuu yli 200 vuotta vanhassa talossa, joka on tosi iso, varsinkin verrattuna meidän taloon. On ihan outoa ajatella, kuinka kaks yli 90-vuotiasta ihmistä asuu noin isossa paikassa. Niiden piti tietenkin alkaa kertomaan tarinoita kuinka siellä kummittelee, joten pari viimestä yötä olin vähän vainoharhasena...

Torstaina oli thanksgiving day. Aamupäivästä käytiin koirien kanssa kävelyllä talon ympäristössä. Se tontti oli ihan sika iso, kokonaisuudessaan vähän yli 80 hehtaaria. Myöhemmin alkoi valmistelut illallista varten, tai no multa nää valmistelut meni vähän ohi, sillä otin päikkärit jotka vähän venyi, kun sammutin herätyskellon... Illalla syötiin sitten se thanksgiving dinner. Ennen syömistä keskusteltiin hetki asioista, mistä ollaan kiitollisia. Meidän illallispöydästä löytyi perinteisesti kalkkuna, stuffing ja karpalohilloa, sekä perunamuusia, kastiketta, salaattia ja jotain laatikkoa. Hostiskä uhkaili, että pöydästä ei nousta ennen kuin koko kalkkuna on syöty, mutta jaksoin satsata vaan kerran. Me syötiinkin kalkkuuna sitten seuraavat päivät melkein joka aterialla, joko leivän välissä tai ihan sellaisenaan. Jälkkäriksi meillä oli sitruunapiirakkaa, jätskiä ja keksejä. Torstai-iltana olis alkanut myos Black Friday shoppailut, eli kauppojen hinnat on tosi matalalla, ja kaupat on auki koko yön. Mun hostvanhemmat ei kuitenkaan halunnut mennä, sillä porukkaa on kuulemma ihan mielettomästi ja meno saattaa olla hullua, ihmiset tappelee tavaroista ja joskus jotkut on jopa kuolleet siinä ryysiksessä. Harmittaa vähän, sillä olisin halunnut mennä, mutta ei voi mitään.

Perjantaina otettiin koirat mukaan, hypättiin autoon ja lähdettiin pienelle retkelle. Easton sijaitsee Delaware-joen rannalla, ja tähän jokeen liittyy USA:n historian kannalta yks merkittävä tapahtuma. En nyt jaksa alkaa mitään historiaa tässä selittelemään, mutta jos jotain kiinnostaa, niin voi katsoa täältä. Ajettiin ekaks sellaselle näköalatornille, jonne kiivettiin hostiskän kanssa kattelemaan maisemia, ja erityisesti tätä jokea. Alkusyksystä tai kesällä maisemat olis varmaan olleet paljon nätimmät, sillä kaikki oli vähän harmaata näin alkutalvesta. Tän jälkeen meidän oli tarkotus mennä johonkin museoon, mutta hinnat oli niin korkeat, ettei sitten mentykään (huh). Käytiin kuitenkin vähän kävelemässä sen joen rannalla, sillä sieltä löyty muutamia patsaita ja muita juttuja joita pääsi ilmaseksi kattelemaan. Delaware-joen toinen puoli onkin New Jerseytä, joten takasinpäin ajettiin sitä puolta. 

Sunnuntaina lähdettiin aikaisin aamusta ajelemaan takaisin kotiinpäin. Matkalla pysähdyttiin Portlandiin, jotta pääsin vihdoinkin shoppailemaan Forever 21. Aikaa mulla oli vaan kaks tuntia, mutta siellä olis voinut viettää vaikka koko päivän. Tulihan sinne tuhlattua parisataa dollaria, paras kauppa ikinä! Mun loma meni siis aika rauhallisissa merkeissä, mutta oli ihan kiva saada välillä  vähän rentoutumisaikaa.

Cheers, 

Aino