first softball game

Tällä hetkellä elämä täällä on taas kiireistä, sillä viimeisin urheilukausi pyörähti käyntiin siis puoltoista viikkoa sitten. Viimeviikon maanantaina ja tiistaina meillä oli softball try outit. Niillä jotka pelas varsity joukkueessa viime vuonna oli automaattinen paikka sinne, joten joukkueessa oli tilaa vielä viidelle pelaajalle. Meillehän sanottiin, että tänä vuonna on niin paljon tyttöjä, että muutamat saatetaan jättää jopa junior varsity joukkueesta ulos. Aloin panikoimaan noista try outeista jo hyvissä ajoin päiviä ennen, ja kun vihdoin maanantaina astuttiin liikkasaliin yli 20 tytön kanssa, olin niin hermostunut. Kierrettiin salin erilaisia pisteitä valmentajien tarkkaillessa, ja tän lisäks meiltä otettiin aikaa kun juostiin. Keskiviikko aamuna tulokset joukkuejaoista oli ilmotettu liikkasalin seinällä. Ja arvatkaas mitä, mä pääsin varsityyn! En voinut mitenkään käsittää miten minä, joka ei oo koskaan ennen pelannut softballia, pääsin siihen parempaan joukkueeseen niin monen tytön joukosta. Keskiviikkona alkoi jo treenit, ja kolme päivää harjottelin varsity joukkueen kanssa. Mulla oli kuitenkin koko ajan sellanen fiilis, että en kuulu sinne. Omasta mielestäni mun taidot oli enemmän JV joukkueen tasolla. Ilmapiiri oli myos vähän liian tosinen mun makuun. Viimesen kolmen vuoden aikana tää joukkue on hävinnyt vaan yhden pelin, joten tavotteet on tosi korkealla. Treeneissä kaikki otti vaan niin tosissaan, ja jos totta puhutaan niin mulla ei ollut ollenkaan hauskaa. Ja hauskuus on kuitenkin se syy miks päätin kokeilla softballia.

Torstaina treenien jälkeen mun piti jäädä oottelemaan kyytiä koululle, ja JV joukkueella oli treenit, joten valmentaja sano että voin treenata niiden kanssa. Olin ollut siellä ehkä 10 minuuttia, ja mulla oli jo siihen mennessä ollut hauskempaa kuin varsity treeneissä koko kolmen päivän aikana. Noiden treenien jälkeen tein päätöksen, että haluun vaihtaa JV joukkueeseen. Saattaa kuulostaa vähän tyhmältä, että miks kukaan haluais vapaaehtosesti vaihtaa huonompaan joukkueeseen, mutta tän päätöksen kuitenkin tein. Seuraavana päivänä puhuin mun varsity valmentajan kanssa ja kerroin mitä haluun tehdä. Se valkku yritti sanoa että oppisin varsityssa enemmän, ja että pärjään niin hyvin, mutta saan kuitenkin tehdä mitä haluan, enkä mieltäni enää muuttanut. Tehtiin kuitenkin kompromissi, eli oon nyt swing teamissa; harjottelen ja pelaan JV:n kanssa, mutta tän lisäksi meen myös varsity peleihin. Oon nauttinut nyt JV treeneistä paljon enemmän; mun valmentaja on ihana, tytöt tosi mukavia, ja treenit rentoja. Kaikki oikeasti pitää hauskaa, nauraa ja pelleilee, ja ilmapiiri on tosi hyvä. Ykskin päivä meidän piti omatoimisesti kiertää erilaisia lyömispisteitä sillä aikaa kun valmentaja tyoskenteli muutamien kanssa toisessa päässä salia, aika kulu niin mukavasti vaan jutellessa, että yhtäkkiä tajusin että treenit onkin ohi, enkä käynyt yhdessäkään pisteessä. Haha, pitäis ehkä vähän skarpata...

Perjantaina meillä oli eka pre season peli varsityn kanssa, eli ei siis vielä oikea peli, vaan harkkapeli. En saanut ollenkaan peliaikaa vaan istuin koko pelin ajan, joka sopi mulle sillä en vielä tiedä sääntöjä tai mitä mun kuuluis siellä kentällä tehdä. Voitettiin tää peli, mutta pelin lopuks valmentajat päätti, että pelataan vielä yks ekstra erä, jotta me swing team pelaajat päästään myos lyömään. Olin ihan stressaantunut, en todellakaan halunnut mennä lyömään, eikä mulla ollut mitään hajua mitä tehdä. Yritin sepittää mun valmentajalle etten oo valmis tähän enkä halua, mutta ei se paljoa auttanut :-D Mulle tungettiin kypärä päähän ja neuvoksi annettiin ''Just swing and try to hit the ball, then run to the first base.'' Sieltä sitten löysin itteni seisomasta maila kädessä kentällä. En tiiä millon oon viimeks ollut yhtä hermostunut, mun koko kroppa täris vaan ihan hulluna, eikä lopettanut millään. Eka syöttö oli ball eli väärä, tokan yritin epäonnistuneesti lyödä, mutta kolmannen osuin! Vaikka paloinkin, oli silti tosi hyvä fiilis tulla pois kentältä kun kaikki heitteli yläfemmoja ja kehui. Se oli vaan yks lyönti eikä välttämättä kuulosta mitenkään isolta jutulta, mutta mulle se oli kuitenkin se eka lyönti pelissä ikinä.

Eilen meillä oli play day, eli tarkotuksena oli pelata muutama harkkapeli lisää. Aamulla huomasin kuitenkin että mulla on kuumetta, joten nää pelit jäi multa väliin. Softball pitää mut nyt taas kivasti kiireisenä, sillä joka päivä paitsi sunnuntaisin on treenit tai peli. Tähän mennessä ollaan harjoteltu vaan liikkasalissa, mutta ensviikosta alkaen alotetaan ulkotreenit. Toivotaan, että alan pikkuhiljaa oppimaan sääntöjä vähän enemmän!

Sori että tuli taas pelkkää softball postausta, yritän mahdollisimman pian kirjotella jotain muita juttuja. Tähän loppuun lisäilen vielä muutaman kuvan perjantain pelistä, vaikka ite en noissa esiinnykkään. Ens kertaan, moikka :-)

Cheers, 

Aino