back to school

Moikka ja hyvää alkanutta maaliskuuta kaikille! Nyt on loman jälkeen palattu takas kouluun ja mukava viikko takana. 5 viikon päästä on seuraava loma, ja siitä 6 viikkoa niin onkin jo graduation. Herääminen on tällä viikolla tuottanut nyt vähän vaikeuksia, sillä lomalla tuli tosiaan nukuttua johonkin puoleenpäivään, ja nyt pitää taas nousta ylös sängystä 5:30. Koulussa on onneks kuitenkin tosi rentoa; eka hissantunnilla vähän videoiden kattelemista ja keskustelua, sen jälkeen muutama study hall, ja vasta 12 jälkeen joutuu avaamaan koulukirjoja. Saatiin tällä viikolla meidän senior shirts, eli paidat mitkä siis lähes jokanen senior tilas. Noita tullaan varmaan pitämään päällä sitten senior tripillä. Mun mielestä aika kamalan värinen mutta kyllä tota nyt käyttää :-) 

Mä ja Aly

Tiistaina menin kattomaan elämäni ekaa Spelling Bee'tä, eli tavutuskilpailua. Mun hostäiti on siis yläasteen opettaja, ja sen piti mennä ns valvojaksi tohon tavutuskilpailuun, sillä siihen osallistu kolme lasta hostäitin koulusta. Melkein suoraan koulun jälkeen lähdettiin Subwayn kautta ajamaan noin tunnin ajomatkan päässä olevalle koululle. Spelling Bee'n säännöt oli yksinkertaset, eli jos tavutti sanan väärin niin tippui kilpailusta pois. Ne lapset sai pyytää sanaa toistettavaksi niin monta kertaa kun halus, ja sai myös kysyä sanan kuvausta, alkuperää, ja esimerkkilauseen. Sanat oli kyl tosi vaikeita, enkä ymmärtänyt niistä puoliakaan. Tää tavutuskisa kesti melkein tunnin, eli niin kauan että enää 1 tavuttaja oli pelissä mukana. Oli kyllä aika tylsää kuunnella niin kauan vaan sanojen tavutuksia, mutta tulipahan koettua haha. Elämäni eka ja luultavasti myös vika Spelling Bee...

Keskiviikkona meillä oli korisjoukkueen kanssa liput UMainen, eli Mainen yliopiston naisten korispeliin. Tääkin peli pelattiin Cross Centerissa Bangorissa, ja ajettiin sinne koulubussilla. On niin outoa, että meidän vanhempien piti täyttää lupalaput tota peliä varten, vaikka tää peli oli illalla eikä mitenkään koulun yhteydessä. Suomessa olis vähän eri meininki, sovittais että mennään peliin ja ajettais omilla kyydeillä, mutta täällä tosiaan on noi lupalaput ja yhteinen bussikyyti. Meitä oli matkassa 11 tyttöä, sekä meiän manageri ja valmentaja. Maine voitti sen pelin, ja ilta oli muutenkin onnistunut. Oli ihana viettää taas aikaa meiän jengin kanssa! 

Perjantaina meillä oli koulussa assembly eli päivänavaus, missä meitä inffottiin lähiaikojen tapahtumista. Samalla julistettiin myös the student of the month, sekä muita kunniamainintoja ja palkintoja. Sain sellasen All Academic diplomin, mikä myönnetään niille varsity-pelaajille, jotka on honor rollissa high honor tai highest honor. Eli tiivistettynä se on diplomi siitä, että pystyy pitämään arvosanat hyvinä myös liikuntakauden aikana. Sain myös kunniamaininnan, sillä mun korisvalkku oli valinnut mut joukkueen parhaaksi puolustajaksi, ja siitä mut oltiin valittu meidän sarjan parhaiden puolustajien joukkoon. Meillä on täällä kohta sellanen 3vs3 koristurnaus, missä saa muodostaa oman 3 henkilön joukkueen oppilaiden ja koulun henkilökunnan keskuudesta, ja sitten nää joukkueet pelaa toisiaan vastaan. Ekan kerran toi mun pääsy sarjan parhaiden puolustajien joukkoon kuulutettiin keskusradiossa maanantaiaamuna, eikä menny kauaa niin yks opettaja joka ei edes opeta mua enkä koskaan oo sen kummemmin sen kanssa puhunut, niin ryntäs mun luokse ja kysy haluunko olla sen tiimissä tossa koristurnauksessa. Lupasin harkita asiaa, mutta en sit kuitenkaan menny sen joukkueeseen, vaan pelaan kahden mun kaverin kanssa. 

Perjantaisin on aina early dismissal, mikä tarkottaa sitä että päästään koulusta 50min normaalia aikasemmin, eli puoli kahdelta. Otin bussin kotiin, laitoin kamat kasaan, ja kun hostäiti päästi toista niin otettiin suunnaksi Hermon Mountain. Mun hostäiti työskentelee silloin tällöin eli noin pari kertaa viikossa myos hiihdonopettajana, ja sillä oli perjantai-iltana parin tunnin ski class. Pääsin siis lumilautailemaan pitkästä aikaa, viimeks taisin olla rinteessä joskus pari vuotta sitten. Koska hostäiti työskentelee siellä, pääsen laskemaan ilmaseksi, eikä kamojen vuokraamisestakaan tartte maksaa. Olin aluks ihan peloissani et osaankohan enää ees lautailla, ja ekan kerran kun menin hissillä ylös niin hissipoika totes ''You look nervous'' :-D Onneks oli vielä taito kuitenkin tallella ja sain nopeesti rytmistä kiinni. Silla aikaa kun hostäiti piti tota tuntia niin lautailin yksin, ja kun sen tunti loppui niin lasketeltiin vielä yhdessä jonkun aikaa. Hermon Mountain ei oo mikään kovin iso paikka, siellä on yks hissi ja joku 7 rinnettä ja tän lisäks tubing mahdollisuus. Hostäitillä on ens perjantaina kans yks hiihtotunti, joten saattaa olla että lähen sillonkin mukaan. Kuvia en ottanut, sillä oli jo melko pimeetä kun rinteeseen pääsin. 

Lauantaina oli ihana nukkua pitkään ja nousinkin sängystä vasta puolenpäivän aikoihin. Hostvanhemmat oli oopperassa, mihin yllätys yllätys en halunnut lähteä mukaan. Lupauduin heidän mielikseen kuitenkin mennä yhteen oopperaan, joten sellanen odottaa mua ens kuussa... Päivä kului rennosti dataillessa ja telkkaria katellessa. Meidän telkkarissa on joku 1000 kanavaa, joten aina löytyy jotain mitä kattoa. Myöhemmin oli suunnitelmissa mennä yhdelle kaverille viettelemään iltaa porukalla. Olin jo meikannut, laittanut hiukset, pukeutunut, ja mulla oli kyyti tulossa hakemaan, kunnes tää kaveri kenen luokse oltiin menossa ilmotti, että ei aijokaan pysyä kotona, eli kukaan ei voikaan mennä sinne. Eli suunnitelmat meni jälleen kerran pilalle, moneskohan kerta tääkin oli... 

Tänään sunnuntaina kävin vähän kokeilemassa softballin pelaamista. Yhellä alakoululla Bucksportissa on aina sunnuntaisin harjoitteluvuoro, jonne voi mennä ihan omatoimisesti treenaamaan ennen kauden alkua. Täällä on kuitenkin sellanen sääntö, että ennen urheilukauden alkamista ei saa harjoitella valmentajan kanssa, eikä valmentaja saa edes katsoa omia joukkuelaisia harjoittelemassa. Mun hostvanhemmat oli molemmat töissä, mutta hostäiti oli sopinut yhden softball piireissä olevan miehen kanssa, että se tulee hakemaan mua ja antaa mulle kyydin koululle. Ennen treenejä tapasin meidän koulun varsity-joukkueen valmentajan ja juttelin hetken sen kanssa. Sen jälkeen harjottelin syöttämistä, pallon kiinniottamista, sekä lyömistä sen miehen kanssa joka anto mulle kyydin, ja siellä oli kans yks mun kaveri joka avusti ja näytti esimerkkiä. Tuntu kyllä ihan kivalta ja tais mennä ihan hyvin kanssa, sillä mun kaveri ja se mies oli jo ihan innoissaan suunnittelemassa kuinka musta tulis varsity-joukkueen joku lyöjä juoksija... Meidän kouluhan on tosiaan viimeset kaks vuotta ollut osavaltion mestari softballissa, eli enpäs oikeen tiiä, ehkä se junior varsity kuitenkin olis se oikee joukkue mulle. En kuitenkaan tiiä softballin sääntöjä, enkä pesäpalloakaan oo Suomessa muuten kun koulussa pelaillut. Mutta katotaan nyt, en edes tiiä valitsenko softballin vai yleisurheilun, mutta onneks on tässä melkein kuukaus aikaa miettiä! 

Ensviikolla on tosi kivan kuulonen viikko tiedossa, en sen enempää nyt paljasta, mutta palaillaan taas ens viikonloppuna :-)

Cheers,

Aino