Hullua ajatella, että huomenna on mun viimenen koulupäivä Bucksport High Schoolissa. Päivä, jota kaikki on oottanut ristiriitasin fiiliksin. Päivä, joka tuli ihan liian nopeesti. Viimenen ''normaali'' koulupäivä meillä oli viime viikolla, ja tällä viikolla on ollut senioreiden loppukokeet. Mulle tää viikko on kuitenkin ollut semi normaali ja oon osallistunut vielä lukujärjestyksen mukasesti tunneille, pienin helpotuksin tosin, sillä underclassmen (freshmen, sophomores, juniors) jatkaa koulua vielä sen jälkeen, kun se meillä senioreilla päättyy. Tänään alotin tekemään mun ainutta koetta, espanjankoetta, ja huomenna sitten teen sen loppuun. Tässä taas näkyy mun koulun vaikeus täällä; oon ainut senior espanjantunnilla, joten opettaja lähetti mut vaan kirjastoon tekemään koetta, missä sitten istuskelin mun kavereiden kanssa kenellä oli study hall, ja yritin siinä metelissä ja juttelun välissä välillä rustata jotain mun kokeeseen, kukaanhan mua ei siis ollut valvomassa :-D Toi on kyllä yks juttu jota tulee ensvuonna varmasti kaivattua, koulun rentoutta ja helppoutta. Tänä perjantaina, sekä ensviikolla mennään kouluun pelkästään graduation valmistelujen takia; kokeilemaan niitä kaapuja ja hattuja, ja harjottelemaan marssimista. Ja ens perjantaina on sitten graduation! En ois ikinä uskonut sanovani tätä, mutta en haluu että koulu loppuu. Koska koulun loppuminen tarkottaa liikaa hyvästien jättämistä. Tottakai mulla on vielä pari viikkoa aikaa viettää täällä ja hengailla mun kavereiden kanssa, mutta tiiän että en tuu osaa näkemään enää koulun päättymisen jälkeen. Täällä on paljon sellasia ihmisiä kenen kanssa vietän aikaa koulussa, mutta vapaa-aikana ei tuu ikinä nähtyä. Tän lisäks joudun jättämään hyvästit mun opettajille. En oo ikinä elämäni aikana luonut näin läheisiä välejä opettajiin. Mun hissanope Mr. Sankey, joka kutsu mua nimellä Ms Finland, istu jokaisen tunnin mun vieressä, kuiskaili mulle kokeessa vastauksia, heitteli aina yläfemmoja kun nähtiin käytävillä ''How you doing kiddo'', ja toi mulle suklaata kouluun. Tai mun homeroom teacher, psykan ope, soccer ja basketball coach Mr. Tracy. Täällä opettajien ja oppilaiden suhteet on vaan niin paljon läheisempiä kuin Suomessa. Ja pelkkä se ajatus, että joudun jättämään hyvästit mun koululle. Että ens perjantain jälkeen en enää ikinä tuu kävelemään sen käytäviä, tai avaamaan mun lokeroa. Tai saattaa olla (ja toivon) että joskus tuun tänne uudestaan käymään ja pääsen vielä kävelemään niitä koulun käytäviä, mutta ei se oo sama asia. En oo sillon enää oppilas, oon vaan vierailija. Mua itkettää se ajatus, että kaikki koulussa tapahtuneet jutut on nyt vaan pelkkiä muistoja, en saa kokea niitä enää ikinä. Viime viikolla meillä oli senior assembly, missä jaettiin erikoismainintoja, diplomeita senioreille. Mäkin sain kaks; ''For your patience and diligence in Spanish class'' sekä ''Excellence in Art, 2/D Design, Semester 1''. Tänään siivosin mun lokeron ja heitin ison kasan monisteita ja paperilappuja roskiin, nyt se on niin aution näkönen. Ensviikolla meillä on vielä class night, missä näytetään senior slide show, ja jaetaan jotain pienempiä apurahoja yliopistoja varten. On vaan niin vaikeeta käsittää, että kohta mun kouluvuosi täällä on ohi, vaikka kuinka yrittäis pysäyttää aikaa niin ei onnistu. Oon ihan varma, että tuun huomenna itkemään silmät päästäni. Ja sitten graduationissa uudestaan.
Cheers,
Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti