maanantai 23. kesäkuuta 2014

every pitch, of every inning, of every game


Vuorossa vähän softball aiheista postausta, nyt kun on kausi ohi niin pikku päivittely mun viimesistä viikoista tän lajin parissa. Kesäkuun alussa meillä oli jengi-ilta JV softball teamin kanssa. Mentiin Chloen luokse joukkueen kanssa viettämään kivaa päivää. Jokainen toi nyyttärimeiningillä ruokaa, ja siellä sitten grillailtiin hampurilaisia ja hot dogeja, ja syötiin herkkuja. Jälkkäriks oli jätskiä, ja siihen päälle kaikenmaailman karkkeja ja kastikkeita ja hedelmiä sunmuuta. Syömisen lisäks pelailtiin erilaisia pihapelejä, hauskimpana Wiffle Ball. Se on niinkuin softballia, mutta sellasilla kevyillä muovipalloilla ja mailoilla, sekä ilman räpylöitä. Oli tosi hauska ja nauruntäyteinen päivä.






Meidän JV joukkueen kausi tuli päätökseen sillä samalla viikolla, tosin vähän harmittavalla tavalla. Meillä oli tarkotus olla sillä viikolla kolme peliä, ja jos voitettais niin vielä lisää pelejä, mutta kaikki ne pelit peruutettiin. Ja koska kyseessä oli JV, eli niitä pelejä ei lasketa, ei niille yritetty ees ettiä uusia päiviä. Tää vähän harmitti, mutta ei voi mitään. Oli kuitenkin kiva kausi, ja oon niin tyytyväinen, että päätin pelata myös junior varsityssa. Seuraavana maanantaina meillä olikin sitten kauden päättäjäiset, ja mentiin jengin kanssa Bangoriin Black Beard's nimiseen paikkaan. Sieltä löyty minigolfia, pelihalli, batting gages, eli sellasia softball häkkeja missä koneesta tuli palloja ja pysty harjottelemaan lyömistä, sekä mikroautoja. Ne mikroautot oli tosi hitaita ja kyyti epätasaista verrattuna senior tripin mikroautoihin, mutta oli silti tosi hauskaa! Tän jälkeen meidän valmentaja tarjos vielä kaikille jätskit. 

Varsityn kanssa meidän kausi jatkui kesäkuun puoleen väliin asti. Päästiin playoffeihin suoraan tokalle kierrokselle, ja muutama voitto seuraavista peleistä takas meille paikan Eastern Maine Championship pelissä, missä siis itäisen Mainen kaks parasta joukkuetta pelas vastakkain itäisen Mainen mestaruudesta. Ton pelin voittaja pääsis pelaamaan osavaltion mestaruudesta läntisen Mainen parasta joukkuetta vastaan. Mun mielestä oli tosi hyvä saavutus jo päästä tohon peliin, mutta kaikilla oli tietysti kovat odotukset ja tavoitteet, sillä neljänä vuotena peräkkäin meidän koulun softball joukkue on voittanut Eastern Maine Champions tittelin, ja kahtena vuotena peräkkäin State Champions tittelin. Hävittiin kuitenkin 4-2. Pelin jälkeen kaikki oli ihan murtuneita, ja monet itki. Olihan se ihan kamala fiilis kattoa vierestä, kun vastustajajoukkue juhli voittoa se palkinto kädessä. Me jouduttiin tyytymään Eastern Maine Runner Up palkintolaattaan, eikä paljoa ketään hymyilyttänyt sen ansaitseminen. Kotimatkalla bussissa ei kukaan puhunut mitään. Olishan se ollut hienoa päästä pelaamaan osavaltion mestaruudesta, mutta ei voi mitään, aina ei voi voittaa. Kiva kausi kuitenkin takana, ja oon ilonen, että päätin pelata softballia.



Nyt on sitten viimenenkin urheilukausi täällä ohi, vähän haikee fiilis. Tuleville vaihtareille vinkiksi, harrastakaa jotain urheilulajia. Vaikka munkin koulu oli tosi pieni, oli jokaselle urheilukaudelle ainakin pari lajia mistä valita. Vaikka sieltä ei löytyis sitä omaa lajia mitä on ennen harrastanut, kokeilkaa jotain uutta, kuten mäkin tein soccerin ja softballin kanssa. Treenit ja pelit oli kivaa ajanvietettä ja piti mut kiireisenä. Ja mikä tärkeintä, urheilulajien kautta sain paljon ystaviä, kenen kanssa tuun pitämään yhteyttä varmaan koko elämäni ajan.  

Cheers,
Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti