load the truck up, hit the dirt road

Oon koko ikäni Suomessa asunut kaupungissa, tottakai kesiä viettänyt mökillä maaseudulla, mutta kuitenkin enemmän oon sellanen kaupunkilaistyttö. Joten mulle on ollut aika suuri muutos asua tää vuos pikkusessa kylässä vähän keskellä ei mitään. Aluks olin tosiaan melko pettynyt tästä, mutta nyt voisin sanoa, että pikkukylässä asuminen on mahtavaa. Musta on ihana, että ihmiset on täällä niin mukavia ja kaikki tuntee toisensa. On kiva aina ajella ympäri kylää ja bongailla kenen autot on mäkkärin pihassa, ja aina tulee kylillä joku kaveri vastaan. Tän vuoden aikana oon myös päässyt näkemään vähän erilaisia ajanvietteitä. Ei täällä oo oikeen mitään kauppoja, tai ostoskeskuksia, tai elokuvateattereita, vaan nuorten vapaa-ajan viettotavat on ihan erilaisia, mihin oon Suomessa tottunut.

Pari viikonloppua sitten menin ekan kerran four wheeling ja mudding, eli ajamaan mönkijöilla silleen, että siinä samalla tulee mutaseksi. Four wheeling on tosi suosittua täällä, eli pakkohan se oli munkin kokea. Ekaks hengailtiin vähän isommalla porukalla. Mentiin sellaseen paikkaan kuin ''the Land'', mikä on tunnettu ja suosittu paikka tän kylän nuorien keskuudessa. Se on yhen mun kaverin isoisän maita, missä kaikki käy ajelemassa mönkijöillä, ja missä järjestetään bileitä ja nuotioiltoja keskellä metsää. Siellä on joku semmonen pieni hökkeli, missä istuskeltiin ja tapettiin aikaa, ja käytiin välissä myös mäkkärissä ja jätskillä. Myöhemmin suurin osa porukasta meni kotiin, ja minä, Mitchell, Josh, Nate ja Austin lähdettiin ajelemaan mönkijöillä. Kun pojat sano mulle että ollaan menossa mudding, aattelin että saan ehkä vähän mutaa jalkoihin tms. Mutta ei, kun pääsin kotiin niin olin ihankuin mutalammikossa uinut. Ajeltiin metsassä pienillä mutasilla poluilla ihan sika kovaa, kyyti oli tosi epätasasta, sillä ne polut oli niin kantosia ja kuoppasia. Ajoin ekaks Mitchin kanssa, mikä oli kivaa, mutta sen jälkeen hyppäsin Austinin kyytiin. Austinilla oli uus mönkijä, ja vedeltiin ympäri metsää kamalaa vauhtia, välillä keulittiin ja pari kertaa meinasin lentää sieltä kyydistä pois, eli siinä sai vähän kyllä pelätä henkensä puolesta. Muutaman kerran juututtiin kiinni mutaan ihan kunnolla, ja kun yritettiin päästa irti niin sitä roiskus ihan jokapuolelle :-D Suihkussa käyminen kesti tona iltana varmaan puol tuntia, ennenkuin sain kaiken sen mudan irti.

Yhtenä päivänä mentiin Naten ja Mitchellin kanssa kalastamaan. En oo ihan mitään kalanaisia, mutta pojat vaan ilmotti mulle että ollaan menossa, joten sinne siis päädyin. Nate tuli hakemaan mua, ja treffattiin Mitchell Silver Lakella, missä laskettiin Mitchin vene vesille. Ajettiin pieneen poukamaan, missä sitten istuskeltiin ja kalastettiin. Se ite kalastaminen oli vähän puuduttavaa vaan niitä kohoja tuijotellessa, mutta meillä oli kuitenkin hauskaa ihan vaan jutellessa ja hyvästä säästä nauttiessa. Oltiin siellä järvellä joku pari tuntia, ja mä sain kaks kalaa, molemmat tosin ihan naurettavan pienen kokosia haha. Uskalsin ite laittaa madot koukkuun, mutta niihin kaloihin en kuitenkaan halunnut koskea :-D

 

Viime viikonloppuna vietin yhen parhaimmista illoista pitkään aikaan. Mentiin taas the Landille, minä, Brittney, Whitney, Mitchell, Ryan, Keith, Nate ja Nick, ja meillä oli siellä bonfire. Kuten oon joskus aikasemmin maininnut, täällä on tosi yleistä, että nuoret pitää tälläsiä nuotioiltoja. Meillä oli siinä nuotion äärellä sohvia ja nojatuoleja missä sitten istuskeltiin country-musiikkia kuunnellessa. Iltaan kuului myös mönkijällä pimeessä metsässä ajelua, sekä jonkun metsässä asuvan hirvion metsästämistä haha... Yhessä vaiheessa sieltä metsästä kuulu nimittäin jotain rasahtelua, ja sainkin kuulla myytin jostain otuksesta, joka asuu metsässä ja pelottelee ihmisiä. Kaikki yrittää aina ettiä sitä, mutta kukaan ei saa sitä kiinni. Oikeesti se rasahdus oli varmaan tippuva oksa tai joku eläin, mutta pojat oli ihan varmoja, että tää on se myyttien otus. Joten ne nappas Nickin autosta kaks asetta, ja lähti ettimään sitä otusta... Vähän pelotti niiden puolesta, aseet kädessä siellä pilkkopimeessä metsässä, mutta toisaalta täällä on ihan normaalia kannella asetta mukanaan :-D Oli tosiaan kiva ilta, yks parhaimmista vähään aikaan. Siinä nuotion äärellä kavereiden kanssa hengaillessa, tähtitaivasta katellessa, tuli tosi epätodellinen ja haikee fiilis. Tajusin kuinka paljon tuun ikävöimään näitä ihmisiä, ja näitä hetkiä. 

Ehkä tän vuoden aikana muhun on tarttunut pieni palanen tän pikkukaupungin asuintyyliä. Nykyään rakastan avolava-autoja, country-musiikkia, ja illanviettoja nuotion äärellä.  Tuntuu ihan hassulta ajatella, että en tuu mun kotikaupungissa Suomessa enää ajelemaan mönkijöillä, tai menemään kalaan. Tulee kyllä noita juttuja varmasti ikävöityä. 

Cheers,
Aino