senior trip

Tossa yhtenä viikonloppuna toukokuussa meillä oli senior trip, eli pelkästään senior luokalle järjestettävä luokkaretki. Ihan kaikki ei tolle retkelle halunnut lähteä, mutta meitä oli matkassa noin 40 nuorta ja sen lisäks kuus aikuista. Lähtö oli ihanasti lauantai aamuna puol seitsemän, eli herätyskello soi siinä puol viiden maissa, sillä olin jättänyt pakkaamisen vähän viime tinkaan. Koululta lähdettiin laukkutarkastuksen jälkeen bussilla liikkeelle. Ajettiin ekaks Mainen vieressä olevaan osavaltioon, New Hampshireen, Canobie Lake Park huvipuistoon. Meidän lippujen hinnat sisälty koko retken hintaan, ja lisäks saatiin $10 ruokarahaa. Saatiin neljä tuntia aikaa viettää siellä puistossa, joka kului ihan yhessä hujauksessa kierrellessä laitteita. Mun lempparit oli vuoristoradat sekä törmäilyautot, mutta kierrettiin kuitenkin monet laitteet läpi. Muuta porukkaa ei puistossa paljoa ollut, joten laitteisiin ei onneks tarttenut jonottaa kauaa. Ekaks viikonlopulle oli luvattu sadetta, mutta sää olikin ihan täydellinen ja suosi meitä koko reissun ajan; lämpötila oli molempina päivinä joku 25 astetta, ja aurinko paistoi. 

Canobie Lake Parkin jälkeen suunnattiin meidän hotellille. Yövyttiin Red Roof Innissa Massachusettsissa. Mentiin hotellille purkamaan laukut ja vaihdettiin vaateet, ja mentiin syömään paikkaan nimeltä Fuddruckers. Oltiin jo etukäteen päätetty mitä halutaan tilata, joten ruuat oli valmiina melkein heti meidän sinne saapumisen jälkeen. Ite olin tilannut ihan vaan ranskalaisia ja hampurilaisen, joka oli tosi hyvää. Ruokailun jälkeen ajettiin Bostoniin, ja mentiin kattomaan Blue Man Group nimisen ryhmän esitystä, missä kolme siniseks maalattua miestä teki kaikenlaisia esityksiä. Ne teki paljon juttuja värikkäiden maalien ja rumpujen kanssa, esim valutti maalia rumpujen kansien päälle ja kun ne soitti niitä, niin se maali roiskui ympäriinsä. Ne teki myös muutamia sketsejä, ja valitsi ihmisiä yleisöstä sinne lavalle. Se esitys oli ihan viihdyttävä, mutta loppuhuipennus oli kuitenkin paras. Ne järjesti ''dance partyn'', laitto soimaan menevää tanssimusiikkia, ja koko sali oli muuten pimeenä, mutta siellä oli neonvaloja. Meidän paikat oli ylhäällä, ja ympäri sitä parvea oli katossa vessapaperirullia, mistä meidän piti alkaa vetämään paperia ja heiteltiin sitä ympäriinsä. Kaiken lisäks katosta tippu yhtäkkiä neljä sellasta hulvattoman kokosta palloa, mitkä sitten leijaili ympäri salia ja ihmiset tökki niitä eri suuntiin. Tuntu kuin ois oikeesti ollut jossain clubilla, kaikki huusi ja tanssi ihan hulluna. Ja sitä vessapaperia oli ihan mielettömästi :-D Blue Man Groupin jälkeen mentiin hotellille, ja sieltä melkein suoraan lähdettiin ulos syömään. Suunnattiin noin 15 nuoren ja kahden aikuisen porukalla ravintolaan nimeltä Hooters. Se ravintola oli ihan vastapäätä meidän hotellia, mutta meidän piti kiertää kaukaa sillan kautta, sillä se tie oli iso ja vilkas. Meidän valvojat meinas käännyttää meidät menomatkalla jo takas hotellille, sillä pari idioottia juoksi sen vilkkaan liikenteen ja kolmen kaistan läpi tien keskelle, ja yritti kiivetä aidan yli tien toiselle puolelle. Lopputuloksena ne ei pystynyt ylittämään sitä aitaa, ja niiden piti juosta kaiken sen liikenteen keskeltä takas missä me muut oltiin. Saatiin kuitenkin jatkaa matkaa, ja päästiin sinne ravintolaan, missä istuskeltiin johonkin yhteen asti.

Sunnuntai aamuna pakattiin laukut ja lastattiin bussi. Tän jälkeen hurautettiin hotellin lähellä olevaan IHOP ravintolaan, mihin mentiin aamupalalle. Kaikille oltiin etukäteen jo tilattu sama aamupala; kaks pekonisiivua tai makkara, kananmuna jokasen haluamassa muodossa, 4 vohvelia, sekä juoma oman valinnan mukaan. Ite otin munakokkelia, pekonia, vohvelia ja mansikkasiirappia, sekä appelsiinimehua. Aamupalan jälkeen ajettiin Bostoniin, Quincy Market nimiselle shoppailualueelle. Siellä meillä oli pari tuntia aikaa pyöriä oman mielen mukaan. Ostin vaan yhden mekon, mutta aika kulu mukavasti kauppoja kierrellessä, lounastaessa, ja sellasta katutanssiryhmää katellessa. Tän jälkeen meidän oli tarkotus treffata meidän bussikuski, joka oli vielä moneen kertaan painottanut, että poimii meiät kyytiin sellaselta alueelta mihin ei saa pysähtyä, eli meidän pitää olla valmiina nousemaan bussiin. Noh, siellä sitten ooteltiin sitä bussikuskia tunnin verran tienlaidassa ja soiteltiin sen perään, ennenkun päästiin kotimatkalle. 

Ennen Bucksportiin paluuta meillä oli vielä yks pysäkki; Maine Indoor Karting. En ollut ikinä aikasemmin ajanut kartingia (entiiä onks Suomen kielen sana, niitä sellasia mikroautoja kuitenkin), enkä pahemmin mitään muutakaan nelipyörästä ratilla ohjattavaa vehjettä, joten olin tosi hermostunut. Jokainen sai ajaa kolme kierrosta, ja joka kierros kesti kahdeksan minuuttia. Ennen radalle menoa meille kerrottiin säännöt, missä saa ohittaa ja missä ei, mitä tehdä jos juuttuu johonkin kiinni yms. Meidät oltiin jaettu pienempiin ryhmiin aakkosjärjestyksen mukasesti, ja sillä välin kun toiset ryhmät oli radalla, oli meille tarjolla pizzaa ja juotavaa. Olin siinä vikassa ryhmässä, joten ehin tovin siellä istuskella ja jännittää, ennekun piti käydä pukeutumassa ja valmistautumassa rataa varten. Ennen autoon istumista kerroin vielä yhelle niistä työntekijoistä, että en oo ikin oikein ajanut mitään. Kaikilla muillahan on täällä ollut ajokortit jo 16-vuotiaista asti. Mun eka kysymys olikin, että mikä on kaasu ja mikä jarru... Ekan kierroksen menin vielä melko hiljasesti totutellen, mutta sen jälkeen päästin menemään ja tuntu että ihan lensin siellä radalla! Noiden mikroautojen maksiminopeus oli jotain 60km/h, eli aika nopeesti ne meni kun kaasua vaan paino pohjaan. Ajettiin siis 3x8min, ja joka kierroksella voitin kaikki sen ryhmän tytöt, ja kerran yhen pojan, eli oon ihan ylpee itestäni! Vikalla kierroksella mun kaveri Mitchell meni vahingossa mulle merkattuun autoon ja mä menin sen, eli ajettiin toistemme nimillä. Se voitti sen kierroksen mun nimissä, ja kaikki oli ihan innoissaan ''Good job Aino, you won!'' :-D

Kartingin jälkeen ajettiin takas Bucksportiin, kotimatka kulu pääosin nukkuessa. Reissu oli tosi rankka, mutta niin kiva. Oon niin ilonen että olin täällä koulussa senior, ja sain kokea monia kivoja ekstra juttuja, joita kaikki vaihto-oppilaat ei junioreina pääse kokemaan. Tykkään niin paljon mun koulusta, sen ihmisistä, ja varsinkin meidän senior porukasta. Ylihuomenna mulla on vielä viimenen koulujuttu täällä jenkeissä, graduation, mikä tulee varmaan olemaan sellanen kirsikka kakun päällä. Tuun ikävöimään näitä ihmisiä niin paljon, mutta samalla oon niin innoissani perjantaista. Tulee varmasti olemaan ihan huippu päivä :-)

Cheers, 

Aino